Pojun tarina

Sain kimmokkeen tähän elämänkertani kirjottamiseen Reetiltä, kun sekin kirjotti sen tarinan ittestään niin aattelin, että mäkin voisin kirjottaa pari riviä siitä, kun mä tulin tänne mamin tykö :) Tässä on kyllä osa kertomuksesta kirjotettu sen perusteella mitä oon mamilta kuullu..
Mä alotan tän kertomuksen siitä, kun olin n. 8kk. koska mä en oikein muista mitään, mitä sitä ennen tapahtu :(
Sen mä tiedän, että mä oon syntyny 12.5. 2001, koska se, joka mut myi mamille niin sano, että sillä on jossain vihkossa kaikkien kissojen syntymäajat..
No siis tää kaikki alko suurin piirtein noin 5 vuotta sitten, kun se myyjä siis mun emon ihmismami oli laittanu lehteen ilmotuksen, että se myis teräksen harmaita kissanpentuja..
Tää mun nykynen mami sit soitti sinne, mutta se myöhästy, kun ne kaikki poikaset oli jo varattu.. Mamille meinas tulla jo tippa silmään, kun se luuli, ettei saakkaan tällästä komeeturkkista kollia, mutta sit se myyjä sano, että niillä on semmosia 8 kk. ikäsiä kissoja, että jos semmonen kelpais :)
Siitäkös mami sit riemastu ja se oli sanonu sille myyjälle, että sille kelpaa vanhakin kissa, pääasia, että se on harmaa:)
No sit mami ja iskä lähti hakeen mua ja ne ei meinannu ees osata sinne, kun se oli jossain hevon kuusessa (niinkuin mami sano) Sit ne kuitenki löysi sinne ja ne ajo semmosen hirsitalon pihaan ja siä talon ikkunalla istu mun emo, se oli semmonen harmaaraidallinen, muutta mä en asunu enää siinä talossa vaan mamin ja iskän piti palata takasin jotain 200m. niin siinä oli sit semmonen kylmillään oleva autiotalo johon siis mä ja pari mun siskoo oli laitettu asuun siks, kun meitä ei ollu sillon ihan pienenä kukaan ostanu :(
Pelästyin ihan sairaasti, kun se myyjä tuli semmosen ison pahvilaatikon kanssa sinne meidän majapaikkaan ja sit se otti mut kiinni ja meni ulko-ovelle näyttään mua joillekin porukoille,(mami ja iskä) jotka olin siinä pihassa auton vieressä odottamassa.. Se myyjä oli kieltäny sitä porukkaa tulemasta sinne sisälle, kun se ei muka olis sitte saanu mua kiinni jos olisin nähny vieraita naamoja..
Sit, kun se myyjä roikotti mua siinä ovella niin se pienempi niistä kahdesta, jotka siinä auton vieressä seiso niin alko heti hokeen jotain ihme ihana-sanaa moneen kertaan ja tuli sit siihen ovelle ja meitsi alko heti sähiseen ja muriseen sille niin ei se sit koskenu muhun..
Sit tapahtu se kauhee asia, jota en oo viäkään unohtanu, eli mua alettiin tunkemaan siihen pahvilaatikkoon, joka oli tuotu siihen eteiseen ja meitsihän ei niin vaan sinne suostunu meneen vaan olin kaikki jalat leveellä ja kynnet pitkällä ja yritin siinä vähä kynsiä ja purra, mutta se myyjä sai kuin saikin mut sullottua sinne laatikkoon, mutta se oli sellasta pehmeetä pahvia eikä kestäny meitsin riehumista ja pääsin sieltä karkuun ja painelin siitä oitis perimmäiseen nurkkaan minkä löysin..
No se myyjä lähti sitten mun perään, mutta se outo ihminen ei onneks seurannu perässä.
Se myyjä löysi sit mun kuiteski ja sit mua ei enää laitettu siihen samaan laatikkoon vaan siä oli joku toinen laatikko, joka oli vahvempaa tekoo niin niin sinne sit mut taas tungettiin, kun siihen oli ekana tehty jotain hengitysreikiä meitsiä varten...
Sit se myyjä otti siltä mun tulevalta mamilta rahaa 10 euroo, muuten se olis ottanu 20 euroo, mutta kun mä olin jo iso poika ja kuulemma vähä villi niin olin siks halvempi :(
Sitten se mun uus mami kanto sen laatikon jossa mä olin niin siihen autoon ja se auto piti ihan sairasta meteliä ja mun sydän hakkas pelosta niin paljon, että multa tuli pissatkin sinne laatikkoon...
Se matka tuntu kestävän ikuisuuden ja se mun uus mami kävi välillä kurkkaamassa sinne laatikkoon, kun mä en naukunu enkä mitään niin se luuli, et mä oon kuollu sydänkohtaukseen, mutta kyllä mä sit ilmotin sille olevani hengissä murisemalla ja sähisemällä, kun näin sen naaman ;)
Vihdoin ja viimein se automatka loppu ja se laatikko jossa mä siis olin niin se kannettiin johkin lämpimään huoneeseen jollasta en ollu muistanu olevankaan ja avattiin sen laatikon kansi.. No enhän mä sieltä mihkään uskaltanu lähtee, kun kaikki oli ihan outoo ja semmonen mun näkönen iso kissakin siinä pällisteli mua o_o
Olin aika kauan siellä laatikossa, mutta sitten, kun mut jätettiin yksin niin uskalsin häipyä pois sieltä laatikosta, mutta sitten, kun ne porukat ilmesty taas paikalle niin juoksin viivana kaapin alle enkä tullu pois sieltä koko päivänä enkä vielä seuraavanakaan päivänä, mutta yöllä kävin sitten hiekkalaatikolla, kun ne porukat nukku ja se iso kissa oli laitettu yläkertaan..
Mami alko sit värkkään mulle kahesta isosta pahvilaatikosta semmosta majaa, kun mä olin kerta niin ujo ja sen mielestä mä en voinu jäädä sinne kaapin alle..
Siitä majasta tulikin pitkäks aikaa mun vakipaikka ja sieltä mä kyyläsin sitten mitä ne porukat millonkin teki, kun mami oli tehny siihen semmosia 'ikkunoita' ja siinä oli niinku kaks osastoo, se missä mä asuin ja sit vessa..
Siinä meni jotain pari viikkoo, etten mä liikkunu sieltä majasta oikeestaan mihinkään, mulle tuotiin ruokakin sinne majaan, josta kiitin sähinällä ja murinalla :)
Aloin sitten parin viikon jälkeen liikkumaan öisin, kun ne porukat nukku, vaikka huomasin kyllä, että mami tarkkaili mua usein teeskentelemällä nukkuvaa, vaikka ei nukkunukkaan ja kävin mä joskus sen sängyssäkin pikipäin..
Niin ja siitä isosta kissasta tuli mulle semmonen 'keinoemo' se tuli nimittäin sinne mun majaani ja alko hoitaan mua ja mä melkein luulin, että se on mun emo ja aloin kulkee sen perässä jopa päivälläkin ja siitähän mami sit oli onnessaan, kun olin kuullu sen monta kertaa sanovan iskälle, ettei musta taida kunnon kissaa tulla, kun oon päässy niin villiintyyn :(
Sillain siinä meni suunnilleen pari kuukautta ja mami sai päähänsä, että mun pitäis mennä eläinlääkäriin semmoseen 'operaatioon' ja se tilas mulle ajankin ja sai heti samalle päivälle...
Se olikin aika kova juttu, nimittäin mä en ollu viä siihen
mennessä antanu kenenkään noista ihmisistä koskee muhun ja nyt sitten mami tulee sinne mun majaan ja ottaa meitsin sieltä ja siitäkös pelästyin niin, että tarrasin kynsillä mamin käsivarteen kiinni ja iskin hampaani sen peukaloon niin, että veri lensi, mutta mami ei siltikään irrottanu vaan laitto mulle semmoset ihme remmit ympärille, kun meillä ei kuulemma ollu jotain kuljetusboxia niin mun piti matkustaa autossa mamin sylissä ja otettiin iskä kuskiksi..
Vähänks mä taas pelkäsin siä autossa, mutta mä menin mamin takin sisään niin tuntu turvallisemmalta sillain...
Mami valitti matkalla sitä peukaloonsa, johon mä purin, että se on kipee ja ihan jäykkä ja sit se oli kietonu siihen kätensä ympärille jonku pyyhkeen ja mami meni se pyyhe kädessään sinne eläinlääkärillekkin o_o
Me päästiin sit heti sinne lääkärin huoneeseen eikä tarttenu odottaa yhtään ja mä vähä pistin hanttiin sinne menoo, enkä suostunu, että se vieras akka olis koskenu muhun, eikä se kyllä tainnu uskaltaakkaan, kun se näki mamin kädessä sen verisen pyyhkeen ja käski mamin käydä ottamassa jäykkäkouristusrokotuksen :D mut ei mami koskaan menny..

Sit se akka käski mamin pitää mua tiukasti kiinni ja samassa se tuikkas mulle jonku rauhottavan piikin ja hetken päästä mä olin aika velttoo poikaa ja mami laski mun siihen semmoselle alustalle mikä oli peitetty jollain valkosella paperilla.. Sen mä muistan, että, kun sen lääkärin piti antaa mulle joku toinenki piikki niin sinne odotushuoneeseen tuli joku ihminen koiran kanssa ja se lääkäri meni sen ihmisen kanssa puhuun ja sano, että sillä menee mun kanssa n. puoli tuntia, kun hänellä on nyt käsittelyssä ihan oikee villikissa.. Mami kyllä mulle lässytti siä toisessa huoneessa, etten mä mikään villikissa oo, kun vaan pelkään niin kauheesti :(
No sit se valkotakkinen tuli ja pisti mua taas ja siitä reissusta en sitten paljo muuta muistakkaan paitsi sen, kun tultiin kotiin ja hoipuin ekaks sängyn alle ja sieltä sitten hetken kuluttua sinne majaani potemaan...

Aloin siinä ajan kuluessa sitten pikkuhiljaa tulemaan rohkeemmaks enkä enää ollu jatkuvasti siellä majassani ja yks päivä mami vei sit kokonaan pois mun rakkaan majani :(
Mutta edelleenkään en antanut kenenkään muun kuin sen ison kissan koskea itteeni, vaikka olin ollut jo yli 3 kk. siinä uudessa kodissa ja kevätkin oli jo pitkällä ja kohta oli käsillä mun 1-vuotis synttäritkin:)
Katoin aina ikkunasta, kun se iso kissa meni ulos ja olisin kans halunnu mennä, mutta mua ei päästetty, kun mami pelkäs etten tuu takasin jos kerrankin ulos pääsen..
Kesän tullessa aloin jatkuvasti naukuun ulko-ovella, kun kerta se toinenkin kissa pääsi ulos niin miks en mäkin vois mennä ja ulkona oli niin lämmintäkin..
Sitten kerran, kun porasin siinä ulko-ovella taas kerran niin mami helty ja päästi mut ulos, kun olin jo muutaman kerran käyny remmit ympärilläni tutustumasa ulkomaailmaan tai mä mitään niitten remmien kanssa liikkunu, mutta mami kanniskeli mua, vaikka sähisinkin sille ja esitteli eri paikkoja, että mä oppisin tunteen mun pihan..
Ja arvatkaas näkykö meitsiä vähään aikaan sisällä.. Joo en tullu sisälle koko kesänä muuta, kuin sillain, että ulko-ovi pidettiin auki ja tulin sit omia aikojani, mutta en ollu kauaa ja mami alko pelkään, että mä villiinnyn uudestaan..
Sit, ku tuli syksy ja ilmat alko kylmeneen niin mulla alko olla tylsää siä ulkona ja rohkaisin mieleni ja aloin tuleen sisälle, kun mami kävi kysymässä ovelta, että joks mä tulisin :)
Niin ja sit se iso kissa oli muuttunu ihan kummaks se lakkas hoitamasta mua ja muutenkaan se ei tykänny , et mä kuljin sen perässä vaan se alko sähiseen mulle o_o Mami sano, että se johtu siitä, että musta oli tullu jo iso poika, enkä tarvinnu enää keinoemoo..
Pikkuhiljaa mä siinä sit aloin tottuun noihin mun ihmisiin, mutta ei musta koskaan mitään sylivauvaa tullu ja oon viäkin aika pelokas poika ja saan vähän väliä erilaisia pelkotiloja ja sillon pelkään vaikka mitä esim. ihmisiä päällysvaatteet päällä tai jos mami tulee kaupasta ja sillä on useempi, kuin yks kauppakassi mukana :o Ja sit varsinkin jos meille tulee joitain vieraita niin silloin mua ei näy siis todella pitkään aikaan..
Mutta mä oon silti ihan tyytyväinen elämääni ja mietin usein, että mitä musta olis tullu siellä vanhassa paikassa, tuskin olisin ainakaan saanu nukkua missään pehmeellä tyynyllä ja sekin on mukavaa, kun mulla on kaverina toi Tiikeri :)