Nyt on sitten koittanut se meidän yllätyspäivä.
Kauheesti noi ihmiset tossa valmistelee lähtöö johonkin, ne on laittanu sen rollaattorinkin jo autoon, eikä mun tarttenu sit kuntoilla sillä yhtään.
Mami sano, et sit ku ne tulee takasin niin niillä on se yllätys mukana, voi vihvilä, että mua oikeesti pelottaa se ylläri.
Mutta kerron sitten lisää, kun se yllätysjutska on saatu.
Nyt porukat on tullu kotiin ja mä oon siis ihan shokissa...
Siis tää on kauheeta mä en voi uskoo tätä todeksi nimittäin toi mami on nyt menny ottaan sen kääpiökoiran mistä se on jo vuosia puhunu.
Mitenkähän mun nyt käy, unohtaakohan mami mut kokonaan, kun se koko ajan lässyttää sille kääpiölle. Siis se on ihan sairaan pieni, ehkä alle puolet mun koostani.
Tossa siitä pari kuvaa..



Joo kyl te ootte tervetulleita meille, eikä mua haittaa vaikka kattosit vähän Hössöä sillai...kato kun me kollit muutenkin ollaan vissiin sillei vähän sellaista sorttia että jaetaan kaikki...tsihhiiissiiii...ihan on mami kertonu että ne vaeltavat kollit tekee niin...kaikil on sama muijafrendi...tsihhiii
Eikä sun mamis sua unohda, sen pitää varmaan vaan siks lässyttää tolle kääpiölle kun se on ihan oudossa paikassa, jossa on kookkaita pelottavia kolleja vastassa. Kato pienemmästäkin alkaa varmaan tollasia kääpiähaukkuja pelottamaan. ;)
Mut ei välttämättä kannata pakata laukkuja ja häippästä, sun mamillas tulis ihan varmasti kova ikävä sua. Yrität vaan kestää tän tilanteen niinkuin tosikolli, kato kun se on puolet pienempi niin ei se kauheasti voi sulle alkaa uhitella. ;)
Niin se sit poika ja sen nimi on Maximus, mutta en mä niin pitkää nimee jaksa sanoo, että olkoon, vaikka Max. Se on muuten jo aikunen, vaikka on tommonen rääpäle, vaan 30 cm. pitkä ja olisko jotain 15cm. korkee, ikää sillä on 1.5v. ja siitä tulee kohta isä.
Ehkä mä nyt sit alan opettaan sitä tavoille, et se tulee tietään kuka tässä talossa määrää.
Oon jo alottanu opettaan sitä talon tavoille ja vähän sähisin sille ja se tyhmä vaan heilutti 10 senttistä häntäänsä.
Mutta otti kuitenkin sen verran onkeensa, että meni nojatuolin alle maate ja voitteks kuvitella, että mami alko toruun mua siitä sähisemisestä.
Eikä me tän blogin nimee muuteta, me vaan kerrotaan sitten tosta kääpiöstä niinku tilannetiedotuksia.
Mutta tosi hienon yllärin te saitteki. Mä voin kuvitella, että se on shokki, mutta pitkän päälle siitä seuraa monta hyvää juttua. Nyt te kollikerholaiset varmaan vähän ihmettelette, mutta mä väitän, että koira voi olla kissan paras kaveri. Ainakin mulla on käyny tosi hyvä tuuri ton meidän Saran kanssa. Se on tosi hyvä kaveri, enkä mä mistään hinnasta myis sitä teidän muiden kaveriksi. Minttu tietty omii Saraa aina välillä omaksi kaverikseen, mutta kyllä Sara vaan on mun tosi hyvä kaveri.
No tulipa pitkästi. Mutta siis onnea koiran koulutukselle. Kun opetatte sen nätisti hyville tavoille, niin hyvä tulee. Kyllä siinä koiran koulutuksessa tietty aika vastuu on, mutta mä uskon, että te pärjäätte hyvin.
Kouluttakaa siintä hyvä apuri se on minun neuvoni. ;)
Mut asiaan..siis...mikä otus...oho..ei voi muuta sanoa...voie voie...mut toisaalta kun ajattelee...niin te voitte kouluttaa tosta teille soturi ja sitten pistätte sen pihalle matsailee sen kollin kanssa joka tulee sinne teidän nurkille pyörimään..
SITTEN...voitte tehdä niinkuin Hössö ja mä Alfille...ALf saa aina kaikki syyt niskaan ja sitten se joutuu tekee p****a hommat...tsihhiii...
Vaiks toi on kyl niin pieni toi kaveri ettei se kyl teille ala ryttyilee. Nimittäin , mun naapurissa asuu tollanen valkoinen tapaus ja sen nimi on Pepsu ja se aina isottelee mulle mut' ei se ikinä uskalla mitään muuta..
Siis siitä tulee isi...ja on vaan 1,5v....ohho..aikas ..totanoin niin...SONNI..!!