Me ei olla kirjoteltu pitkään aikaann, kun toi meiän rakki ei päästä meitä enää ollenkaan koneelle ja mami ei suostu aukaseen muita koneita, vaikka ne on meiän omia :o
Nyt jäätiin kyttään, että kun se lähtee lenkille niin sit tullaan sillä aikaa kirjottaan ;)
Osallistutaan ainaski tän viikon
kissakuvahaasteseen, kun pari edellistä jäi väliin...
Haasteen aiheena on tarina ja meiän
tarina kertoo siitä kuinka meiän tai lähinnä mun elämä mullistu sillon täysin..
Tarina alkaa ton saapumisesta :o
Arvatkaa oliko mulla hetkenkään rauhaa missään tai sainko paistatella päivää jossain puskassa, kun toi tyyppi kyttäs mun jokaista liikettäni ja sit se hyökkäs mun päälle :(
Niinpä mä jouduin viettään koko kesän tossa mun kesämökissä ja kattelin tosta ylimmästä ikkunasta mitä pihassa tapahtuu ja oli mulla kyllä aika hyvä huonepalvelu, kun mami toi mulle sinne sapuskat ja teki se mulle sinne petinkin vanhaan häkkisänkyyn ;)
Tiikerillä ei ollu alkujaankaan mitään ongelmia ton rakin suhteen, mutta se onkin luonteeltaan sellanen kaikkien kaveri..siis Tiikeri
Myöhemmin sit uskaltauduin käydä sisällä kääntymässä jos sitä koiraa ei näkyny ja valitin mamille suureen ääneen surkeeta kohtalooni, mutta mami ei ottanu sitä ollenkaan todesta vaan alko raahaan mua vähän väliä puoliväkisin sisälle, että tottusin :o
Ja ennenkuin syksy kunnolla ehti tulla niin mä olin jo aika hyvin sopeutunu tohon tyyppiin..
Ja, kun ei se näyttäny poiskaan lähtevän niin pakkohan mun oli sit alkaa sisällä oleen ja myöntää tappioni, vaikka näytin kyllä heti kättelyssä tolle piskille, että kumpi meistä sit istuu pomon pallilla tässä huushollissa ja se ei todellakaan ollu toi rakki :D
Hyvä, että sinä Poju sitten menit sinne sisälle ja näytit sille Topille (sori Topi), että näin on asiat: tämä on minun reviiriäni, minä olen tämän reviirin kuningas, et sinä! Mutta eihän nuo koirat ymmärrä. Niillä ei ole tarpeeksi älyä. :))
Enkä mä tota viime kesää enää niin pahalla muistele, kun se oli oikeestaan aika kiva, kun mami poti selvästi syyllisyyttä niin sit raahas mulle aina jotain extraruokaa..ja olihan se sellanen erilainen kesä ;)
MIIRU, Sit ne synttärisankarit on Tiikerin kanssa samana vuonna syntyny :)
Ai eiks sun posket ookkaan oikeesti niin pulleet, ku kuvissa :o
Mä ja mun mami ollaan ihan heikkona paksuihin poskiin <3
Me ollaan samaa mieltä, ettei koirat ymmärrä mitään, vaikka ne kuinka kouluttais itteensä niin yhtä tyhminä ne aina pysyy :)
NUUTU JA POJAT, joo TOI kuuluu jo niinku kalustoon ja ollaan jo totuttu sen olemassaoloon, vaikka usein kyllä käy mielessä, että koskahan se muuttaa meiltä pois ;)
Oon mä nytkin monta kertaa käyny tuolla hyvän palvelun hotellissa, mutta eipä oo mami tullu sinne palvelualttiina mua kattoon niin en sit oo jääny sinne, kun ei siä oo mitään lämmitystäkään :o
Kiva tarina! Piti sitäkin kommentoida :P *rapsuja*
Voi Aatu parkaa, että oot joutunu saman julman kohtalon uhriksi :o
Nyt on sitten koira teilläkin aina pääosassa ja sä näyttelet sivuosassa...ainakin musta tuntuu, että meillä on just tollain :(
Muistan tosi hyvin ton pureskeluvaiheen, mutta onneksi se on jo taaksejäänyttä elämää...
Kantsii heti näyttää sille koiralle hiukan tassua, että se oppii hivenen kunnioittaan sua, eikä hypi silmille ;)
Ikinä ei tulis mieleenikään alkaa kaveeraamaan jonkun koiran kanssa :o
Ja sama se on meilläkin, että koira pelkää mua tai lähinnä mun kynsiäni jos uskaltautuu tulla liian lähelle :D
Epäillään ehkä pikkusen, että mitenkähän mahtasit tulla juttuun ton Topin kanssa :D
UOLEVI JA KALEVI, hyvä juttu, että meistä on ollu apua tossa hurtta-asiassa ;)
Me kyllä säälitään teitä, kun teillä on vielä toi kaikki edessä niinku sen hurtan opetukset, että se tietää paikkansa, eikä ota komentoo teiän huushollissa :o
Mutta kyllä me uskotaan, että te ootte sen verran reippaita kolleja, että laitatte sit sen hurtan ruotuun, kun se saapuu :)
REETI, niin mekin muistetaan ;) Mutta nyt tosta kaikesta on vaan muistot jäljellä ja oikeestaan kaikki on taas niinku ennenkin..siis sillon, kun tota rakkia ei ollu, kun ollaan niinku sitä ei oliskaan :D
Voikko muuten kuvitella, että mami sano yks päivä meille, että me ollaan tyhmempiä, kuin toi koira ja se juonsi juurensa pelkästään jostain vaivasesta narunpätkästä, jonka se rakki oli saanu palkinnoks sieltä koulustansa :(
Ei oltais kyllä ikinä uskottu, että mami menee tolle tasolle, kun mähän oon sentään sen lellikki, vaikka kyllä se silti samalla tavalla mua lellii, ku ennenki, mutta olis silti pitäny mölyt mahassaan...
Mikä on plantaasi, ei olla ikinä kuultukaan :o
Ja kyllä me ollaan kaikki rakennukset ja huoneet koluttu, mutta arvaa onko toi rakki...ei alkuunkaan, eihän se osaa ees mennä yläkertaan, kun portaissa on sille liian monta askelmaa :D